Onko rangaistusten koventamisella vaikutusta rikollisuuteen?
Korkein oikeus
alensi vuonna 2015 tapahtuneen niin sanotun Tapanilan joukkoraiskauksen
tuomioita verrattuna aiempaan hovioikeuden päätökseen. Tämä käynnisti
keskustelun annettavien tuomioiden koventamisesta, ja suurin osa vastaajista
haluaisi raiskaajille nykyistä kovempia tuomioita. Olen sitä mieltä, että tällaisissa
vakavissa seksuaalirikoksissa tuomioiden koventaminen olisi paikallaan.
Osa kommentoijista
on sitä mieltä, että tuomioiden arvioiminen ja kohtuullistaminen kuuluvat
tuomareille. Lisäksi he ilmaisevat kantanaan, että lehtijuttujen pohjalta ei
voi tehdä kokonaisarviota. Näin ollen tehtyä tuomiota ei ilmeisesti saisi
kyseenalaistaa. Samat ihmiset yleensä sanovat, että tuomioiden tulee olla
suhteessa samantyylisiin rikoksiin. Onhan siinä tietysti eroa, jatkuuko
raiskaus kuinka kauan, montako tekoon osallistuu ja tehdäänkö rikos
sukuelimellä vai sormilla. Näistä seikoista johtuen ei voida antaa kovempaa
tuomiota, koska rangaistusasteikkoa täytyy jättää myös törkeämmille teoille.
Suurin osa tuomion
arvostelijoista ymmärtää sen, että kritisoitaessa tuomiota ei aseteta
kyseenalaiseksi tuomion antanutta tuomari- ja lautamieskoalitiota. Etenkin nyt,
kun tapauksen on käynyt läpi kolme eri oikeusastetta ainakin minä
henkilökohtaisesti uskon, että tuomio on lainmukainen. Näyttää siltä, ettei
Suomen laki mahdollistanut kansaa tyydyttävää tuomiota. Näin ollen päättäjillä
tulisi olla riittävästi tahtoa koventaa tuomioita raiskausrikoksista. Suomen
lait on tehty yhteiskunnalle, joka koostuu pääasiassa suomalaisista. Maassa on
myös enenevässä määrin ihmisiä, joiden mielestä meidän rangaistukset ovat
jotain muuta kuin rangaistuksia. Tulijoissa on esimerkiksi varsin paljon
sellaista väkeä, jotka eivät kunnioita muita ihmisiä esimerkiksi heidän
uskontonsa vuoksi.
Osa keskusteluun
osallistuneista on sitä mieltä, rangaistuksien koventamisella ole vaikutusta
rikosten tekemiseen. Lain rikkomiseen vaikuttaa toki monikin asia, mutta
yleensä kyse on valinnasta. Esimerkiksi Siwan kassan varastaja tekee valinnan,
jossa hänen kiinnijäämisensä riski on X, teosta langetettava tuomio Y ja
ryöstöstä saatava hyöty Z. Näin ollen valinta menee seuraavasti Z > X+Y tai
Z < X+Y. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta tämä ajatusmalli
lienee toimivin lähestymistapa.
On ihmisiä, jotka
eivät välitä saamistaan tuomiosta, ja tekevät siis rikoksia niistä huolimatta.
Heidän tulisi olla lukkojen takana loppuikänsä, mikäli rikoshistoria sen
mahdollistaa. Esimerkiksi Suomessa olisi voitu säästyä monelta murhalta, jos
murhasta jo tuomittu ei pääsisi enää vapauteen.
Rikoksista
annettavien tuomioiden tulisi jollain tavalla vastata kansalaisten oikeustajua.
Esimerkiksi vuonna 2008 Seppo Lehto sai kahden vuoden ja neljän kuukauden
ehdottoman vankeustuomion törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta
kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Tuomio suhteettoman kova
verrattuna siihen, Tapanilan joukkoraiskauksesta annettu rangaistus pisin
vankeusrangaistus oli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ehdotonta. Uskon ison
osan kansasta jakavan näkemykseni siitä, ettei puheesta voida jakaa mittavampia
rangaistuksia kuin raiskauksesta.
Tapanilan tapauksessa
vain yksi sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, ja loput selvisivät
ehdollisella. Luultavasti nämä miehet kertovat tuttavilleen hyvän uutisen:
joukkoraiskauksesta ei saanut juuri minkäänlaista tuomiota. Tämä madaltanee
myös muiden kynnystä syyllistyä esimerkiksi seksuaalirikoksiin. Näin
olemattomilla tuomioilla on ihmisiä ohjaava vaikutus: jos teosta ei anneta
asianmukaisia tuomioita on se ikään kuin hyväksyttävää. Tapanilan
joukkoraiskaajia jopa ylistettiin Facebookissa teostaan. Tekijät saivat siis
periaatteessa vain kehuja, ja yhteiskunnalta välinpitämättömän olankohautuksen
kepposelleen.
Rikoksista
annettavilla tuomiolla on siis ehdottomasti vaikutusta. Jos ei muuta niin
tuomiotaan suorittava ei voi tehdä sinä aikana uusia rikoksia. Samalla tavalla
modernit turvapaikanhakijat tulisi pitää vartioiduilla pakolaisleireillä
odottamassa päätöstä turvapaikkahakemukselleen.
Annettavien
tuomioiden vaikutus näkyy myös siten, että monet maahanmuuttokriittiset
joutuvat pohtimaan aiempaa enemmän, mikä on rangaistavaa vihapuhetta ja mikä
taas ei ole. Seurauksena on niin ikään laissa kiellettyä ennakkosensuuria.
Esimerkiksi tässä blogissa olen itse sensuroinut valmiiksi tekstiäni.
Vihapuhetta ei ole laissa määritelty, mutta en halua ottaa turhia riskejä.
Suosittelen teitä myös tutustumaan Youtube-kanavaani.
Kommentit
Lähetä kommentti