Elämä jälkeen Suomen ensimmäisen islamistisen terrori-iskun

Paluu töihin kuuden viikon kesäloman jälkeen on kova paikka kenelle tahansa. Vapaani aikana koetin pitää lomaa työn ohella myös sosiaalisesta mediasta ja blogin pitämisestä. Nyt on kuitenkin tullut aika palata sorvin ääreen.

Suomikin sai kesälomani aikana kokea ensimmäisen islamistisen terrori-iskunsa. Nyt toivottavasti kaikki unelmaihmiset ovat onnellisia: olemme viimein liittyneet osaksi islamilaisen terrorin maailmaa. Onhan maallamme ollut aikaisemminkin islamilaista terroria: raiskauksia, murhia, ryöstöjä ja tietenkin julkiselle taloudelle koituneet tappiot erilaisina sosiaalietuuksina. Mikään edellä mainittu ei kuitenkaan ole vielä sitä niin sanottua oikeaa terrorismia.

Ensin olivat lukuisat ahdistelut, sen jälkeen raiskaukset ja pahoinpitelyt, joita seurasi ryöstömurha. Nyt Turussa koettiin ensimmäinen ihan oikea pienen mittakaavan terrori-isku. Valitettavasti todennäköisin seuraus on, että jäämme odottamaan tumput suorina sitä seuraavaa - eli isoa - terrori-iskua.

Lehdistön ja poliitikkojen reaktiot noudattavat tuttua ja turvallista kaavaa. Ensin pöyristytään ja kauhistutaan, kuinka moinen on saattanut tapahtua. Seuraavaksi ryhdytään raportoimaan positiivisia uutisia maahanmuuttajista. Tämän jälkeen painotetaan suomalaisten häpeällisen läpitunkevaa rasismia ja kerrotaan, kuinka tämä pelottaa maahanmuuttajia. Sitten todetaankin jo, että tämä näkymätön rasismi on itse asiassa erittäin suuri ongelma, ja toimiin olisi ryhdyttävä. Ongelma ei siis enää olekaan se, että Suomi joutui ihmishenkiä vaatineen terrori-iskun kohteeksi. Sitä paitsi poliisihan ampui Turun tilanteessa hyökkääjää jalkaan, joten lienee paikallaan käynnistää tutkinta poliisin liiallisesta voimankäytöstä? Lopuksi vielä ihmetellään, miksi kansa alkaa olla kypsä monien niin sanottujen valtamedioiden uutisointeihin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tuominnut iskun, mutta muistanut samalla mainita, ettei saa lietsoa vihaa, ja että Suomen kansan tulee säilyä yhtenäisenä. Samaan aikaan pahoinpitelyjä ja petoksia ei aktiivisesti tarvitse tuomita, mutta tietyllä sävyllä tehty kirjoittelu verkossa vaatii niin tuomioita kuin julkisia katumusharjoituksiakin. Osa kansasta on kuitenkin sitä mieltä, että tällaisessa toiminnassa on kyse ainoastaan yrityksestä vaientaa ihmisiä. Poliittinen johto vuodattaa (krokotiilin) kyyneleitä muistojumalanpalveluksessa, vaikka heillä olisi ollut mahdollisuus estää koko tapahtuma.

Lehtitietojen mukaan terrori-iskun tekijä on Marokon kansalainen, joka oli saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen. Nyt on jo Pohjolaan asti kantautunut tietoja, joiden mukaan Turun hyökkääjä on ollut Saksassa epäiltynä väkivaltarikoksista. Tämän lisäksi hän oli käyttänyt useampaa eri henkilöllisyyttä. Kyseessä on siis ollut tiedostettu potentiaalinen turvallisuusuhka. Suomen Supokin oli saanut arvon herrasta varoituksen. Miksi häntä ei pidetty valvonnassa sen aikaa, kunnes hänet saadaan poistetuksi maasta takaisin Marokkoon? Miksi häntä ei pidetty valvonnassa koko turvapaikanhakuprosessin ajan?

 Mielestäni turvapaikanhakijoiden - ja ennen kaikkea kielteisen päätöksen saaneiden - oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ei ole yhtä suuri kuin suomalaisten oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Tulijoiden pitäminen turvapaikanhakuprosessin ajan valvotuissa oloissa ei eroa paljoakaan tilanteesta pakolaisleireillä näiden tulijoiden lähtömaiden lähialueilla. Miksi siis samaa ei voisi soveltaa täälläkin?

Oletettavasti lähitulevaisuudessa uutisoidaan siitä, kuinka Turun terroristi oli mielenterveysongelmista kärsinyt yksinäinen susi. Itse asiassa näin jo esimerkiksi Jori Eskolin omassa blogissaan on todennut. On lisäksi mielenkiintoista huomata, että poliisi on pidättänyt Turun iskuun liittyen useita epäiltyjä. Jos kyse on yksinäisen suden yksinäisestä tempauksesta, miksi useita muitakin on tarpeellista pidättää?

Sitä paitsi mitä ihmettä marokkolainen tekee Suomessa turvapaikanhakijana? Kyseisessä Pohjois-Afrikan maassa ei ole käynnissä konfliktia, joten Marokosta tulijoita pitäisi kohdella jo lähtökohtaisesti elintasosurffareina. Tapaus on jälleen esimerkki siitä, kuinka Afrikan ja Lähi-idän maista saapuu sellaisia ihmisiä turvapaikanhakijoiksi, jotka eivät selvästikään ole turvapaikan tarpeessa. Suomi sitten maksaa näiden hakijoiden elatuksen koko käsittelyprosessin ajan ja usein vielä senkin jälkeen, jos heitä ei saada maasta poistetuksi. Lisäksi on tiedossa sekin, että tulijoista hämmentävän suuri osuus kantaväestöön verrattuna syyllistyy rikoksiin jo hakuprosessinsa aikana. Olisi siis erittäin perusteltua pitää nämä turvapaikanhakijat valvotuissa oloissa siihen asti, kunnes heidän asiansa on ratkaisu. Ja mikäli päätös on kielteinen, heidät tulisi pitää valvotuissa oloissa maasta poistamiseen asti. Ja sen maasta poistamisen pitäisi tietysti myös ihan oikeasti tapahtua.

Osanottoni kaikille uhreille ja heidän läheisilleen.