Kuinka syntyvyyttä lisättäisiin?

Heti ensimmäiseksi haluan tarkentaa, että tässä käsitellään aihetta Suomen  näkökulmasta. Koko maailman näkökulmasta syntyvyys pitäisi mielestäni saada laskuun, mutta Suomen näkökulmasta se pitäisi saada nousemaan. Tästä asiasta puhuttaessa pitää nämä kaksi asiaa erottaa kokonaan toisistaan. Haluan myös korostaa, että en pureudu kirjoituksessa millään tavalla siihen ongelmaan, jos lapsia ei synnykään, enkä tarkoita, että niitä pitäisi "tehdä keinolla millä hyvänsä", vaan kirjoitan vain ja ainoastaan siitä näkökulmasta, kun lapsia saadaan ilman suurempia ponnisteluja ja kuinka lapsien syntyvyyden lisäämiseen voitaisiin politiikalla vaikuttaa.

Vanhana keinona syntyvyyden lisäämiseksi on ehdotettu sähkökatkoksia, mutta se taitaa olla liian yksinkertainen ratkaisu tähän asiaan. Asiaa tarkisteltaessa pitää sulkea ulos niinsanotut vahinkoraskaudet, koska niiden syntymiseen ei politiikalla järkevästi voida vaikuttaa, ainakaan raskautumis-ikää laskevasti. Ehkäisyn kieltäminen olisi tietysti melko varmasti tehokas keino, mutta melko varmasti myös eniten vastustusta aiheuttava.

Tällä hetkellä ensisynnyttäjän keski-ikä on n. 29 vuotta. Eli nopeasti mietittynä, siinä vaiheessa kun koulut on käyty ja vakituinen työpaikka saatu. Jotkut haluaisivat lisätä naisten koulutus- ja työn "vakiinnuttamisputkea" pakollisella asepalveluksella (siitä enemmän täältä). Tämä koulutusputki pitäisi pitää lyhyenä jo senkin takia, että työuraan jäisi riittävästi vuosia lapsista huolimatta.

Suomalaiset naiset ovat niin vastuntuntoisia ja itsenäisiä, että lapset hankitaan vasta kun taloudellinen pärjääminen on riittävän hyvin turvattua. Naiset suorittavat ensin koulutuksen ja työnsaantimahdollisuuksista riippuen hankkivat noin kahden vuoden työkokemuksen ennen lapsia. Lapsen hankkiminen suoraan koulunpenkiltä on suuri riski, etenkin jos on ajatellut jäädä lapsen kanssa kotio äitiysloman lisäksi myös hoitovapaalle. Äitiyspäiväraha määräytyy tällaisessa tilanteessa opintotuen mukaan joka tarkoittaa minimiä. Jos on lukenut itsellensä korkeakoulututkinnon, kannattaa jo pelkästään sen takia tehdä pari vuotta töitä, jotta äitiyspäiväraha olisi korkeampi. Tällöin koulutuksesta on jotain hyötyä myös äitiysloman aikana. Suoraan valmistumisesta äitiyslomalle jäämisessä on myös se riski, että jo vuoden-kahdenkin viivytys töiden aloittamiseen tietää koulutuksen vanhentumista ja näin ollen työnsaantimahdollisuuksien heikentymistä. Korkeasti koulututetun naisen ei ole siis, taloudellisesta näkökulmasta ajatellen, järkevää hankkia lapsia ennen kolmenkymmenen vuoden ikää.

Useasti toivotaan, että keskiluokka ja ylempi keskiluokka hankkisivat lapsia enemmän. Hyvin toimeentulevat hankkivat yleensä 1-2 lasta. Tämä johtuu varmasti monessakin perheessä siitä, että lapsien hankkiminen on aina taloudellinen takaisku - kun äiti jää kotio hoitamaan lapsia, on hänelle käteen jäävä raha merkittävästi pienempi kuin työstä saatu palkka. Sama asia koskee tietysti myös isiä. Useimmiten isän isyyslomalle jääminen tarkoittaa sitä, että Kela maksaa osan palkasta ja lopun kärsii perhe nahoissaan. Vaikka lapset rikastuttavat elämää monella tavalla, niin pikkulapsiaikaa rahassa mitattuna he köyhdyttävät. Lisäksi lapset luonnollisesti sitovat vanhempiaan. On iso muutos, kun ihminen joka on tottunut koko aikuisikänsä menemään ja tulemaan kuten haluaa, joutuukin yhtäkkiä huolehtimaan jostain toisesta ja suunnittelemaan päivärytminsä hänen mukaansa. 

Rahallisesti Suomessa on tällä hetkellä täysin (syntyvyyden nostamisen kannalta) järjetön tilanne, sillä kuten yllä sanoin, niin keskiluokalla tulot heikkenevät lasten saamisen myötä. Pallon toisella puoliskolla, eli työttömillä, on taas se tilanne, että lasten myötä "tulot" yleensä kasvavat. Tottakai heillä lisääntyy ruokittavat suut, mutta niin lisääntyvät muillakin. Yhteiskuntamme tukee tällä hetkellä valtavilla panostuksilla niiden ihmisten/perheiden lisääntymistä, joissa ei käydä normaaleissa töissä. Tästä aiheutuva haitta alkaa näkyä jo tehokkaasti myös aikuisissa, jotka ovat saaneet kotoa mallin ettei rahan eteen tarvitse tehdä töitä. Yhteiskuntamme ei pitäisi mahdollistaa terveiden ihmisten kotona makoilua ja tukea heitä hankkimaan lapsia paremman elintason toiveissa.

Meidän pitäisi tehdä koulutuspolitiikkaa, jolla saataisiin koulutusaikoja lyhemmäksi, esimerkiksi poistamalla korkeakoulututkintojen ylipitkät kesälomat. Toinen tärkeä asia olisi se, että talouteen ei saisi tulla tukien muodossa lapsilisää suurempia muutoksia, eli lapsella ei voisi "tienata". Työelämästä äitiyslomalle jääneelle maksettaisiin valtion toimesta edellisen vuoden palkkaa ja jos perhe on elänyt sosiaalituilla, pysyvät tuet edelleen samoina. Näin saataisiin kaikki perheet samalle viivalle lapsien hankkimisen suhteen.