Perussuomalaisten myllerrys

Menneen viikonlopun puoluekokouksessa äänestettiin Perussuomalaisille uusi puheenjohtajisto. Valitettavasti vaalin tulos ei miellyttänyt kaikkia. Niin yleensä käy, kun ihmisiä valitaan äänestämällä. Prosessiin päädytään juuri siksi, ettei ole saatu aikaan kaikkia miellyttävää päätöstä. Perussuomalaisten kesken piti kuitenkin vallita yhteisymmärrys siitä, että äänestyksen jälkeen seistään jälleen yhtenä rintamana uuden puheenjohtajiston takana. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, eikä nyt paljastuneiden tietojen valossa puoluekokoukseen edes menty yhtenä rintamana.

Tiistaina 13. kesäkuuta kaikkiaan 20 edustajaa ilmoitti eronneensa Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, ja perustaneensa Uusi vaihtoehto -nimellä toimivan ryhmän. Perussuomalaisten vastavalitun puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan nämä edustajat eivät enää ole Perussuomalaisen puolueen jäseniä.

 Väistyvällä Perussuomalaisten johdolla on siis ollut suunnitelmia jo valmiiksi sen varalta, ettei äänestystulos heitä miellytä. Perussuomalaisten sisällä kävi juuri samoin kuin Suomelle on muutenkin käynyt: ennen vaaleja puhutaan mitä puhutaan, ja vaalien jälkeen tehdään niin kuin oli jo valmiiksi sovittu äänestystuloksesta riippumatta. Vaikuttaa siltä, että osa perussuomalaisista on valehdellut arvoistaan niin puoluetovereilleen kuin kansallekin. Ensin on kerrottu omasta maahanmuutto- ja EU-kriittisyydestä, mutta tosipaikan edessä paetaankin kiireesti takaisin Audin takapenkille.

Timo Soinille ratkaisu on epäilemättä hyvä: hän saanee itselleen rahakkaan viran eläkepäiviin asti, kuten Jyrki Katainenkin aikoinaan. Lisäksi osa loikanneesta joukosta pääsee nyt nauttimaan Audin kyydistä ja korkeista palkoista. Heidänkin toimintansa on ymmärrettävissä, sillä olivathan he ilmeisesti mukana alusta asti vain omaa etuaan ajamassa. Loikanneiden riviedustajien motiiveja on sen sijaan vaikeampi arvailla. Esimerkiksi ”nuivan vaalimanifestin” allekirjoittajien luulisi saaneen ääniä nimenomaan tuon manifestin ansiosta. Riviloikkareille ennustan poliittisen uran loppua, ja hyvä niin: heidän joukossaan on edustajia, jotka ovat päässeet politiikkaan enemmän tai vähemmän Halla-ahon avulla.

Sampo Terho toitotti koko puheenjohtajakampanjansa ajan olevansa maahanmuuttoasioissa Halla-ahon kanssa samaa mieltä. Nyt kun tätä ”yhteistä” linjaa piti ryhtyä toteuttamaan, tuli Terholle kova kiire. Nostan hattua kaikille, jotka äänestivät Halla-ahon puheenjohtajaksi: samalla paljastui, millainen mies Sampo Terho oikeasti on. Hän on pahimman luokan populisti, joka koetti kalastaa ääniä maahanmuuttokriittisyydellä, vaikka ei selvästikään aidosti koskaan aikonutkaan sellaista linjaa ajaa.

Halla-aho kertoi koko ajan, että hallitusohjelman noudattaminen riittää hänelle. Seuranneiden tapahtumien valossa näyttää siltä, että hallitusohjelmaan luotiin maahanmuuttokriittinen osuus perussuomalaisten äänestäjäkuntaa hämäämään. Tempausta ei voi nimittää onnistuneeksi, sillä puolueen kannatus on laskenut kuin lehmän häntä. Soini ja kumppanit olivat ilmeisesti sopineet, ettei kirjauksien jälkeen tehdä mitään asian eteen.

Kuuluin itsekin Halla-ahoa kannattavaan Facebook-ryhmään, enkä näe sitä ”juntaksi”, jollaiseksi se mediassa on leimattu. Olettaisin, että myös Sampo Terholla ja muilla ehdokkailla on omat Facebook-ryhmänsä. Lisäksi näyttää siltä, että loikkareiden toiminta on ollut paljon törkeämpää verrattuna Halla-ahon kannattajiin. Suunnitelmat oli jo tehty ennakkoon sen varalta, ettei puoluekokouskansa äänestäkään oikein. Tämä jos mikä on törkeää edustuksellisen demokratian yli kävelemistä.

Perussuomalaisten väistyneen johdon tausta-ajatuksena näyttää kaiken aikaa olleen pyrkimys varmistaa keinolla millä hyvänsä maahanmuuttokriittisten äänet omaan laariin. Soinin johdolla puolue on kuitenkin ollut täsmälleen samanlainen kuin kaikki muutkin niin sanotut vanhat puolueet maahanmuuttopolitiikan osalta. Veikkaan, että ilman Perussuomalaisia jokin pienpuolue olisi jo päässyt läpi Eduskuntaan maahanmuuttokriittisyyden teemalla. Ihmiset kuitenkin luottivat Soiniin, ja niin teki ilmeisesti myös Jussi Halla-aho. Timo Soinin tavoitteena ei kuitenkaan koskaan ollutkaan ajaa kannattajiensa asiaa, vaan ainoastaan pitää huoli omien etujensa toteutumisesta. Hän siis onnistui petkuttamaan Halla-ahoa kovalla kädellä, ja varmisti näin Halla-ahon kannattajien äänet Perussuomalaiselle puolueelle.

Halla-aho luotti monien muiden perussuomalaisten ohella siihen, että maahanmuuttokriittisiä tavoitteita saa ajaa puolueessa, mikäli näin oman puolueen väki päättää demokraattisesti pidetyssä puheenjohtajavaalissa. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä väistyvälle puoluejohdolle.

 Ainakin tässä alun rytäkässä suurin kärsijä on varmasti Jussi Halla-aho itse: hän luotti ystäviinsä ja puoluetovereihinsa, jotka pettivät hänet todella taidokkaasti. Halla-ahon tulee ottaa opiksi kokemuksestaan, ja uskon näin myös tapahtuvan. Nyt jos koskaan on niin sanotun pienen ihmisen aika osoittaa tukea Perussuomalaiselle puolueelle, joka valitsi demokraattisesti itselleen uuden johdon.