Asiaan voidaan puuttua myös ennen kuin siitä tulee ongelma

Olemme nähneet monissakin elokuvissa tilanteen, jossa ihminen jää paikoilleen lähestyvän yllättävän vaaran uhatessa. Hän tajuaa lähteä karkuun vasta, kun on liian myöhäistä, tai ainakin selviäminen on todella täpärällä. Sama näyttäytyy elokuvien ohella myös muilla elämänalueilla.

Muistan, kuinka nuorena kaverini kanssa seisoimme mökin kulmalla katsellen lähestyvää saderintamaa. Emme tajunneet lähteä kuistille suojaan, vaan jäimme ihmettelemään asiaa. Vasta sateen kastellessa vaatteitamme siirryimme suojaan.
 
Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen on keskusteltu niin mediassa kuin kahden kesken puolueen tilasta. Joka kerta keskustelu ajautuu ennen pitkää maahanmuuttoon. Jonkin ajan kuluttua päästään yhteisymmärrykseen siitä, ettei maahanmuuttopolitiikka ole ollut ainakaan Ruotsissa kovinkaan onnistunutta. Tulijoiden seurauksena turvallisuustilanne on heikentynyt niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Seuraavaksi keskustelu ajautuu siihen, ettei maahanmuutosta kannata olla huolissaan, koska Suomessa on niin vähän näitä moderneja siirtolaisia. Meillä ei vielä ole ollut suuria ongelmia. Tästä voidaan monien ihmisten mielestä tehdä se johtopäätös, että koska maahanmuutto ei ole vielä suuri ongelma, ei sille myöskään kannata tehdä mitään. Miksi ongelma pitää päästää suureksi ennen kuin asialle voidaan jotain tehdä? Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että ongelmat kannattaa ratkaista heti niiden ilmetessä, eikä vasta tilanteen eskaloiduttua?
 
Johtuuko ihmisten ongelmiin puuttumishalun puute siitä, että pelätään muutosta? Haluavatko he mieluummin pidättäytyä vanhoissa tavoissa, vaikka ymmärtävät niiden olevan ennen pitkää vahingollisia? Eikö maahanmuutossa kannattaisi uskoa omien vaistojen, kokemusten ohella myös tilastoja? Hallitsematon maahanmuutto on ollut Suomelle ja Euroopalle erittäin haitallista. Miten maailman tilanne heikkenisi, jos Suomi hyppäisi Unkarin ja muiden maahanmuuttopolitiikkaansa kiristäneiden maiden joukkoon? Se ei vaikuttaisi millään tavalla maailman hätään: se ainoastaan parantaisi Suomen tilannetta.

Mielestäni tähän kohtaan sopii mainiosti Titanic-vertaus, että ihmiset eivät olleet huolissaan laivan uppoamisesta ennen kuin jalat alkoivat kastua ylimmilläkin kansilla. Ihmiset toimivat siis yhtä typerästi kuin rotat, jotka alkavat paeta kun huomaavat veden nousevan. Miksi ihmiset eivät ymmärrä että ongelmat kannattaa ratkaista mieluusti alkuvaiheessa, eikä vasta sitten kun se eskaloituu. Uppoavasta laivasta kannattaa paeta mahdollisimman nopeasti. Mitä hätää ihmisillä olisi ollut pelastus veneessä? Jos olisi käynyt niin onnellisesti, että laiva ei olisikaan uponnut niin eiköhän ihmiset olisi noukittu pelastusveneistä takaisin laivaan?

Jos myöhemmin havaittaisiin Ranskan, Saksan, Hollannin, Belgian ja Ruotsin saaneen niin sanotusti homman toimimaan eli maahanmuuttajat kotoutumaan ja turvallisuustilanteen parantumaan, silloin Suomikin voi korjata virheensä. Tämä turvallisin mielin luottaen siihen, että muutaman kymmenen vuoden jälkeen terroriteot, raiskaukset ja turvallisuusongelmat poistuvat. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei tilanne ole paranemaan päin. Kannattaa siis asettaa oman kansan turvallisuus etusijalle, vaikka muutos siihen suuntaan aiheuttaisikin aluksi hieman vastustusta.

 

Ps. Muistakaamme kuitenkin että pelolle ei anneta valtaa.